RIKOLLISET YLLÄTETÄÄN.

Herra von Diestelcamp oli kuunnellut Kätheä hämmästyksellä, jota hän ei koettanutkaan salata. Hänestä ei asia tuntunut selvältä: pikemmin teki Käthen kiihtynyt mielentila sen yhä hämärämmäksi hänelle. Mutta sellaisina hetkinä sokeakin haparoi joskus oikeaan.

»Hm!» sanoi hän miettiväisenä. »Kun ei saa kysyä Horstilta, niin täytyy kääntyä expertin puoleen!»

»Kenen?» kysyi Käthe ja pysähtyi.

»Experto crediten [luotettava asiantuntija] puoleen, kuten me latinan taitajat sanomme», nyökkäsi kamariherra.

»Olen samaa mieltä!» sanoi Käthe iloisena. »Kääntykäämme ex-ex-ex — mikä sen veijarin nimi olikaan?»

»Asiantuntija», selitti herra von Diestelcamp. »On olemassa asiantuntijoita kaikilla aloilla, miksi ei myös salakirjoituksen?»

»Suuremmoinen ajatus!» huudahti Käthe, joka oli aivan haltioissaan ehdotuksesta. »Tunnetteko ketään sellaista, setä?»

»En tunne, mutta suuressa Berliinissä ei liene vaikeata löytää sellaista.»

»Ei tietenkään. Tarkastelkaamme heti osoiteluetteloa», sanoi Käthe ja tahtoi heti noutaa kirjan. Mutta setä Diestelcamp kohotti kätensä kattoa kohden:

»Rakas lapsi!» huudahti hän, »emme elä niin kauan, että voisimme tutkia koko Berliinin osoitekalenterin — se on aivan mahdotonta! Ja sitten on vielä epävarmaa, onko olemassa sellaista arvonimeä kuin salakirjoituksen tuntija!»

Käthe löi kätensä yhteen.

»Mutta miksi ehdotatte sitten niin mahdotonta?» valitteli hän.

»Koska on olemassa varmempi ja helpompi keino, nimittäin tiedonantotoimisto», vastasi kamariherra hymyillen omaa kekseliäisyyttään.

Käthe harppasi hänen luokseen.

»Te olette oikea helmi setien joukossa!» riemuitsi hän. »Ja te tahdotte itse mennä sinne — eikö niin? Heti päivällisen jälkeen te menette ja kyselette tiedonantotoimistoa, jossa saa tietää sellaisesta asiantuntijasta — vai mitä? Ehkä ehditte ennen päivällistä — emmehän syö ennenkuin puolen tunnin kuluttua. Setä, jos autatte minua tässä asiassa, niin annan teille suudelman, kaksikin, jos haluatte, ehkä tahdotte saada jo edeltäpäin.»

Kamariherra hymyili ihastuneena.

»En aseta mitään rajoja anteliaisuudellenne, armollinen sukulaiseni», sanoi hän vanhanaikaisen kohteliaasti, »Mutta pyydän teitä muistamaan, että Berliini on hyvin suuri, ja sentähden en aivan varmasti voi taata kykeneväni auttamaan. Ensin minun täytyy saada jonkun tiedonantotoimiston osoite, ja siihen tarkoitukseen on osoitekalenteri paras apukeino.»

Myrskytuulen lailla ryntäsi Käthe ulos ja toi pian paksun kirjan, johon hän syventyi yhdessä kamariherran kanssa. Päät yhteen painuneina he tarkastelivat järjestelmällisesti tiheitä sivuja. Ei ollut vaikea löytää mitä se etsivät, ja samassa asennossa keskustelivat salaliittolaiset tiedosta, jonka he aikoivat hankkia. Käthe hehkui kärsimättömyydestä, ilosta ja odotuksesta. Kamariherra oli rakastettava ja myöntyväinen ja säteili viehättävän sukulaisensa silmien loisteessa.

Kun he yhä vielä keskustelivat puoliääneen, niin ovi aukeni ja — Kuki-täti sekä kreivi Kirchwald astuivat sisään. Kuin käärmeen pistämänä astui edellinen askeleen takaisin, punastui, kalpeni ja loi Kätheen katseen, joka näytti sanovan:

»Älä alenna miestäni — minun silmieni edessä!»

Kreivi Kirchwald ei näyttänyt näkevän mitään pahaa pienessä kohtauksessa, sillä hän hymyili tyytyväisenä ja sanoi:

»Hyvää päivää, herrasväki. Ilmoitan kunnioittavimmin, että olen palannut virastani ja että minulla on uskomaton ruokahalu.»

»Hui!» Yhteen painuneet päät erosivat äkkiä.

»Syylliset!» ajatteli Kuki-täti, jonka vanha sydän kärsi mustasukkaisuuden tuskista, kun Käthe varomattomasti kohotti oikean kätensä etusormen huulilleen — merkiksi, johon herra von Diestelcamp vastasi kevytmielisesti kyllä hienolla hymyllä.

»Joko olette palanneet?» kysyi hän hieroskellen käsiään — hämillään, ajatteli Kuki-täti kärsivän sydämensä syvyydessä.

»Joko?» toisti hän katsahtaen taivasta kohden kuin anoen sitä kärsimänsä vääryyden todistajaksi. »Tulemme liian myöhään. Teistä näyttää aika kuluneen ihmeen nopeasti — —.»

»Niinpä onkin», vastasi kamariherra kohteliaasti, mutta kreivi Kirchwald ei näyttänyt kuulevan tätä tunnustusta, sillä hän sanoi iloisesti:

»No, silloin ei meidän tarvitse pelätä nuhteita myöhästymisemme tähden, täti. Nyt nopeasti päällysvaatteet pois! Sillä aikaa Käthe tarjoilee lientä, eikö totta?»

»Suunnattomia liemimääriä!» vakuutti Käthe, ja täti ja veljenpoika katosivat jälleen eteiseen, jossa kreivi Kirchwald otti kohteliaasti tätinsä yltä hienon turkin.

»Näitkö, Horst?» kuiskasi täti henkeään pidättäen.

»Mitä?» kysyi hän rauhallisesti.

»Oh, tuota — tuota sopimatonta ystävyyttä mieheni ja vaimosi välillä?» sanoi täti yhä kuiskaten.

»Mitä — —?»

»Mutta mieheni on viaton — vakuutan sinulle», sanoi täti juhlallisesti.

»Luonnollisesti, luonnollisesti», kiiruhti Kirchwald vastaamaan, vaikka hän ei tietänytkään, mitä täti tarkoitti, mutta hän tahtoi vain säilyttää kotirauhan.

»Vaimosi on pyydystänyt hänet verkkoonsa», jatkoi Kuki-täti, ja hänen äänensä kuului vihaiselta ja tuskaiselta.

Nyt selveni kaikki Kirchwaldille, ja hänen täytyi nauraa ääneen.

»Oh, täti, melkein pakahdun naurusta», sanoi hän voimatta salata iloisuuttaan.

»Minusta tämä on kauheata», sanoi Kuki-täti liikutettuna. »Ja sinä voit nauraa — oh, en ymmärrä aikaanne, joka nauraa tuollaiselle.»

»Minä taas, pikku täti, en ymmärrä sinun aikaasi, joka tekee jokaisen pienen tapauksen rikokseksi», vastasi Kirchwald, joka vaivoin tukahutti naurunsa. »Ja nythän olemme selviytyneet tästä.»

Rouva von Diestelcamp ripusti kiihtyneenä hattunsa naulaan.

»Niin, naura sinä vain ja syöksy avio-onnestasi turmioon!» ähki hän hiljaa. »Mutta minä pidän silmäni avoinna ja varoitan miestäni seireenistä, joka koettaa lumota hänet nuoruudellaan.»

»Tee mitä tahdot», vastasi Kirchwald suuttuneena, mutta rauhallisena. »En tahdo estää ketään sellaisesta, jota hän pitää hauskana. Minulle on yhdentekevää, mitä teet miehellesi, mutta pyydän sinulta, että et sekoittaisi Kätheä tähän juttuun. Ja nyt pöytään — saanko luvan, täti?»

Hieman rauhallisempana, mutta kuitenkin vihasta vapisevana Kuki-täti antoi taluttaa itsensä ruokasaliin, jossa kaksi »syyllistä» jo odotti.