Ajatelmia.

Ilman toivotta emme kestäisi hetkeksikään elämätä, ja kuitenkaan ei mikään ole meitä niin usein pettänyt, kuin toivo.

*

Elämä tämän ilman alla ei ole muuta kuin arvoitusta; jos se ei olisi arvoitus, se ei olisi elämä — korkeintaan rautatiematka määrättyyn paikkaan määrättyjen asemain ohitse.

*

Paljosta luopuisin toisten hyväksi, mutta ainoastaan muutaman ihmisen edestä ei luopumus luopumukselta tuntuisi, ja kuitenkin se luopumus on ainoa todellinen.

*

Ainoa oikea rakkaus on se, joka epäilee rakastavansa.

*

Rakastava näkee ilolla rakkaansa onnen, vaikka se saattaisikin hänet itse onnettomaksi.

*

Miehen lempi järkkyy, kuin toivo vastalemmestä katoo, naisen rakkaus siitä vain kiihtyy.

*

Ihminen ei koskaan maan päällä _ole_ onnellinen, hän ainoastaan _tulee_ onnellisemmaksi.

*

Unhe on unen sukua, niinkuin kieletärkin näkyy käsittävän. Unessa me unhotamme ne olosuhteet, joissa elämme, mutta kuitenkin ne harhauttavat liiteleviä mielenkuviamme tuonne tänne; unheessakin meillä on hämärä aavistus siitä, että joku paikka muististamme on kadonnut. Emme koskaan täällä voi mitään täydellisesti unhottaa.

*

Tuota en kummakseni kuullut, enkä aivan ihmetellyt: ruotsipa romahteleepi ruotsalaisten rustingeissa. Vaan kuin suulla suomalaisten, vennomaanein veljyyksissä, ruotsia rupatetahan, yhä venskaa viskotahan, mieli painuupi pahaksi, harmi tunnon halkaiseepi.

*

Korkeimmat aatteet, syvimmät tunteet, suurimmat luonteet me näemme historian lehdillä, ei runoiliain mielikuvitelmissa, vaan jotta näkisimme ne elävinä, meidän täytyy, runoilian tavoin, ottaa mielikuvitustamme ja myötätuntoamme avuksi.

*

Historian virtaa ei voi ehkäistä, eikä vuoltaan johtaa — jos se silmänräpäykseksi on onnistunut, temmataan kohta rantaäyräätkin sen kuohuihin — ainoastaan jonkun vihannoivan puun taikka versovan kukan voi ehkä aikakautensa jättiläinen sen aalloilta suojella.

*

Meidän aikoinamme kaikki elävät lähimmäistensä hyväksi: tekopyhä, joka Herra, Herra! huutamalla toivoo vielä tunkeilevansa taivaan valtakuntaan; ylimys, joka koettaa pönkittää lahoavaa valtaansa alhaisten yli; kiihottaja, joka alhaisten hartioilla toivoo nousevansa mahtavaksi. Hyvä olisi, että tällöin muistettaisiin Kristuksen oppi: lähimmäises on se, joka on köyhä ja apua tarvitseva, eikä voi hyvää työtäs palkita.

*

Ihminen joka voi erehtyä on aina minua miellyttänyt enemmän kuin se joka yhä on yhtä säntillinen, sillä edellisellä on sydän. "Se joka paljon rakasti, sille annetaan paljon anteeksi, mutta se jolle vähemmän annetaan anteeksi, se rakastaa vähemmän."