Niinpä oli Mali-Oosan kuoltava telottajan kirveeniskusta.

Lain mukaan piti hänet mestattaman ja sitte teilattaman, sillä hän oli kajonnut veriheimolaiseen.

Mutta tuomarit armahtivat häntä nuoruutensa ja suuren kauneutensa tähden. Teilin ei pitänyt hänen kaunista ruumistansa tekemän muodottomaksi, mestauspölkyllä kärsittyänsä rangaistuksensa.

Bergoosalle, missä rikos oli tapahtunut, pantiin mestauspölkky. Paljon kansaa oli kokoontunut ja tunkeili piikkiaidan ympärillä.

Tuolla tuli Mali-Oosa pyövelin taluttamana. Tyyneeltä ja ujostelemattomalta hän näytti ja katse samoili etäisyyksissä. Hänen oikealla puolellansa kävi ukko Callesson, kumaraisena ja harmaana. Hänen oli valmistettava rakkaimpaa rippikouluistansa viimeiselle vaikealle matkalle. Hänelle tämä oli ollut kova isku, sillä Mali-Oosa oli käynyt hänelle rakkaaksi kuin tytär.

Vapisevin äänin puhui hän aina viimeiseen asti lohdutuksen sanoja Mali-Oosalle.

Ympäriltä kokoontuneiden parvesta kuului itkua ja vaikerrusta. Sillä kaikki pitivät Mali-Oosasta. Ei kukaan voinut auttaa — oli kurjan kurjaa nähdä Mali-Oosa tässä alennustilassa.

Mutta Mali-Oosa itse ei itkenyt. Hänen ylitsensä lepäsi rauha. Ei mikään häntä enää ahdistanut Kaikki oli vaipunut unhon mereen. Ympärillä olevan kansan näki hän kuin sumussa ja papin sanat sekä kansan valitukset kuuli hän vain kuin etäisen kosken kohinana.

Mutta yhtäkkiä — juuri mestauslavalle noustessansa — heräsi eräs lapsuudenmuisto.

Hän oli seisovinansa Multasuon metsässä kaikessa onnettomuudessansa ja alastomuudessansa, ja kuolema, erämaan karvaisen pedon muodossa uhkasi. Sama tunne kuin silloin valtasi hänet. Ja samalla hän muisti äidin vanhan virren, joka merkillisellä tavalla oli pelastanut hänet pedon kynsistä. Kirkkaalla, puhtaalla äänellään alkoi hän nytkin laulaa. Ympärillä kävi hiiskumattoman hiljaiseksi — vain jokunen nyyhkytys kuului.

Mutta yli kansan nyyhkytysten ja kuusien huminan kuului sorahtamatta vahvana ja kirkkaana Mali-Oosan ääni, kun hän lauloi omaa kuolinvirttänsä:

Mun vaatteen riisutaan, Mun syntin haudataan Jeesuksen haavahan; Niin muuttuu raihnaisuuten' Suurehen kirkkauteen, Kun nousen haudastan...