Viikkoa jälkeen juhannuksen, kun häät olivat menneet ohi, tuli Olina karjatuville.

Täällä olivat asiat huonosti.

Mali-Oosa oli niin sairaana, että töin tuskin voi pysyttäytyä pystyssä. Mikä häntä vaivasi, sitä Olina ei käsittänyt. Sillä Mali-Oosa oli niin kummallinen. Hän puhui sekavia sanoja ja kulki kuin unissansa.

Alinomaan hän puhui isoisän viulusta. Ja paraikaa kävellessänsä saattoi hän siepata äkisti Olinaa käsivarresta ja kysyä:

"Sano Olina! Etkö kuule kuinka isoisän viulu soi tuolla Bergoosalla?"

Mutta Olina ei mitään kuullut...