Ah, muista pois ken poikkeaa, on kohta yksinään; muut elää, lempii, lemmen saa, hän tuskaan hyljätään.

Niin! Seuraan sen ma jään. Ken oikein yksinään on päällä maan, eip' yksin olekaan.

Käy sulho hiljaa kuulostain: lie armas yksinään? Noin yksinäistä murhe vain yöt, päivät yhtenään, noin vaiva vartioi. Ah, konsa vihannoi mua peittäin multa maan, niilt' yksin olla saan!