Äl' utele, mun suuni sulki salainen, syvä velvoitus; ah, sisimpäni sulle toisin julki, jos ei sit' estäis sallimus.

Ain' aikanansa valta auringon yön varjot häätää, valon maille luopi; povesta puhkee kovan kallion salattu lähde, tuoreutta tuopi.

Jokainen toivoo huoltaan huojentaa povella ystävän ja löytää suojan; mun huuleni, ne vala vaientaa, ne auki saada voi vain lupa luojan.