language: Finnish

PAKANOITA

Romaani

Kirj.

FERENC HERCZEG

Unkarin kielestä suomentanut

K. Emil Jaakkola

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1919.

FERENC HERCZEG.

Herczeg Ferenc, unkarilainen kirjailija, on syntynyt 1863 ja on siis nyt viidenkymmenen vuoden vanha. Ollen parhaissa miehuuden voimissa voi häneltä odottaa vielä monta arvokasta lisää Unkarin kansalliselle kirjallisuudelle. Viime aikoina hän ei kuitenkaan ole ollut oikein uskollinen runottarelleen, vaan on sen sijaan heittäytynyt politiikan hurjina kuohuviin pyörteisiin. Valtiopäivämiehenä hän kuuluu kansalliseen työpuolueeseen ja on nykyisen pääministerin, kreivi István Tiszan innokas kannattaja. Tämä on ehkä jonkunverran vähentänyt hänen suurta kansansuosiotaan, varsinkin äärimmäisten radikaalien ja vastustusmiesten piireissä.

Mutta kukaan ei kuitenkaan voi kieltää hänen suurta kykyään, hänen vilpitöntä isänmaanrakkauttaan ja kansallismielisyyttään. Herczeg on puhdas unkarilaishenkinen kirjailija, johon vieraat virtaukset eivät ole päässeet vaikuttamaan. Hän on pysynyt unkarilaisen elämän unkarilaisena kertojana, kun sen sijaan monet nuoremmista kirjailijoista ovat tavallaan asettuneet kuvattavansa kansan sivulle tai yläpuolelle ja sieltä usein ylimielisellä ivalla ja ymmärtämättömyydellä käsitelleet aiheitaan. Heidän teoksensa eivät ole unkarilaisia mieleltään, joskin sitä kieleltään. Tämä koskee varsinkin niitä nuoria kirjailijoita, joiden näytelmät nykyään kiertävät ympäri Europpaa. Useimmat niistä eivät tuota suurtakaan kunniaa Unkarille, sillä vaikka niiden aihe onkin otettu Unkarista, niin niiden henki ei ole unkarilainen, vaan budapestiläis-juutalainen. Syystä kyllä huomauttaakin eräs arvostelija, että oikeille unkarilaisille tuottaisi paljoa suuremman ilon, jos näiden tekeleiden sijasta Herczegin näytelmä »Bizánc» (Byzantium) lähtisi kiertämään maailmaa, sillä vaikka se aiheeltaan käsitteleekin Itä-Rooman keisarikunnan oloja, niin sen hengeltään kuitenkin tuntee unkarilaisen miehen kirjoittamaksi. Sekä aiheeltaan että käsittelyltään syvästi isänmaallinen kansallishenkeä kohottava on hänen näytelmänsä »Ocskay brigadéros» (Brigadikenraali Ocskay), joka käsittelee Rákóczi II:sen aikaisia oloja.

Paitsi näytelmiä on Herczeg julkaissut suuren joukon novelleja ja romaaneja, joiden aiheet yleensä ovat otetut nykyaikaisen unkarilaisen yhteiskunnan ylemmistä piireistä. Kaikissa niissä ilmenee kirjailijan hillitty ja ylhäinen tyyli, tarkka huomiokyky ja hieno huumori. Herczeg ei koskaan ponnistele saadakseen aikaan rakettivaikutuksen, ja siksi hän ei herätäkään lukijassa sellaista kovaäänistä naurua, josta jälkeenpäin tuntee pahoinvointia. Hänen kertomustaan seuraa mielihyvällä, myhäillen ja itsekseen myönnellen, että hyvin sanottu, mainion hyvin sanottu. Toisinaan hänen kertomuksistaan huokuu hiljainen, tyyni kohtaloonsa alistuminen. Sielunkuvaus on aina sattuvaa ja syvää. Varsinkin naisen sielunelämää Herczeg mielellään kuvaa.

Herczegiltä on ennen suomennettu, paitsi eri sanomalehdissä olleita novelleja, mainion humoristinen Gyurkovics-sarja. Tämä nyt suomennettu teos »Pogányok» on hänen huomattavin romaaninsa. Se kuvaa kristinuskon ja pakanuuden välistä taistelua Unkarissa. Mutta ei vain kristinuskon ja pakanuuden välistä taistelua, vaan eri kansallisuuksien välistäkin, sillä suuri, voisipa sanoa päähuomio on kohdistettu kansallisille vastakohdille. Vaikka kyllä petshenegit, jotka kirjassa ovat asetetut etualalle, oikeastaan olivat turkkilainen eikä unkarilainen heimo, niin voidaan kuitenkin täydellä syyllä sanoa, että tässä käsitellään suomalais-ugrilaisten kansojen taistelua maahan tunkevia länsimaalaisia, varsinkin germaaneja vastaan. Kirjailija on näet pitänyt petshenegejä — samoinkuin turkkilaistakin — unkarilaisten sukulaisina ja antanut niille täydelleen unkarilaisten ominaisuudet. Tällaisen aiheen luulisi herättävän mielenkiintoa meilläkin.

Suomentaja.

ENSIMÄINEN KIRJA