Lapset leikkivät jalkojeni juuressa. He ovat kauniita ja iloisia. Katselen heitä tietoisena heidän kauneudestaan ja valmiina korjaamaan heidän virheensä; tuntui siltä kuin huolelliset käteni pitelisivät heidän pieniä sielujaan muovaillen niitä kärsivällisesti. Sellainen on äidin ammatti... Ennen avartui olemukseni heidän läheisyydessään vakavasta ja raikkaasta onnesta. Mutta nyt on lasteni ja minun väliini levinnyt kevyt verho, joka on suruharson kaltainen.

Vilkas ja voimakas äitiyden ilo on mennyt...

Elämän untuvainen raikkaus on poissa...