Juomme kahvia tornin suojaisessa sopessa. Meidän varjomme kuvastuvat liian kirkkaassa auringonpaisteessa valkoiselle muurille, ja niistä tulee jonkinlainen vaihteleva varjokuvaleikki. Christinen ranne piirtää muurin valkeaan pintaan hennon ruo'on kiertymistä muistuttavan varjokuvan, käden hämmentäessä kauralientä.

Nicolas nojaa keveästi kasvojaan minun kokonaan mustaa ja hoikkaa hahmoani vasten, joka jatkuu hiuksista lankeavasta varjostuksesta. Katselen tätä näkyä sydän jähmettyneenä, ja varjoni on liikkumaton ja syyllisen näköinen hänen hyväilynsä kestäessä.

Kalpeana Nicolas pitää huuliaan kauan painettuina varjon huulille.