VOITOKAS PALLAS.

Tuskin oli ovi sulkeutunut Diestelcampin herrasväen jälkeen, kun Käthen sukulaiset ympäröivät hänet onnitellen.

»Mutta puhu nyt suusi puhtaaksi, tyttöseni», kuiskasi Tiefenthal ääneen. »Tiesikö hän todella kaiken ja näyttelikö hän vapaaehtoisesti, vai petkutitko sinä häntä?»

Käthe kohotti torjuen molemmat kätensä.

»Lapset», sanoi hän ja nauroi säkenöivin silmin, »jos vähänkään pidätte minusta, niin vannotan teitä esi-isienne nenien kautta yleensä ja Tiefenthalin erityisesti: uskokaa, mitä teille on kerrottu! Ainakin siihen asti, kunnes olen saanut laillisen omistuskirjan Steinbachiin!»

»Vannomme», sanoi kreivi Hellberg hienosti hymyillen ja katsahtaen tutkivasti nuorempaan tyttäreensä. »Vielä enemmän, lupaamme, että emme koskaan usko muuta.»

»Never!» sanoi miss Knickerbocker, joka ei muuten ollut ymmärtänyt puoltakaan tästä kaikesta.

»Olette kaikki erinomaisen kilttejä», sanoi Käthe nyökäten tyytyväisenä. »Mutta nyt minun pitää saada raaputtaa muutamia rivejä Horstille. Ihmisraukallahan ei ole aavistustakaan siitä, mitä olen uskaltanut ja voittanut hänen perilliselleen.»

Ja hän kiiruhti kirjoituspöydän luo ja kirjoitti:

Rakkahin Horst, puoliso ja herra!

Suurimmassa kiireessä ilmoitan sinulle, että Kuki-täti on menettänyt vetonsa — virallisen sopimuksen mukaan tieten taiten, antaakseen minun voittaa. Yksityiskohdat kerron sinulle ollessamme kahden kesken lukittujen ovien takana. Tee minulle vain se suuri palvelus, ettet halkea naurusta.

Rakkaudella

Käthesi.

P.S. Ylihuomenna olen kutsunut luokseni muutamia hauskoja miehiä, tohtori Müllerin, Hei-Tsu-Singin sekä kimpun nuoria maalaajia. Aiomme juoda samppanjamaljat. Tietysti kaikki naamioituina. Esitämme Kiinan keisarinnan hovikuntaa. Meidän ei tarvitse pelätä mitään häiriötä, sillä Kuki-täti matkustaa saman päivän aamuna. Juhlan nimi on: Vierailu Kiinan keisarinnan luona. Komeaa, vai mitä?

P.S. P.S. Setä Diestelcamp on suunnattoman mukava mies. Olet kumartava, kun saat kuulla kaiken. Erinomaisen hieno j.n.e., j.n.e. Kuitenkin hän tahtoo etupäässä pelastaa perheensä kunnian. Ajattelehan, jos hän aavistaisi, että minä näen hänen lävitseen.

P.S. P.S. P.S. Voit olla varma siitä, että imartelua on tänä iltana satanut ylitseni. Riittäisi vaikka viideksikymmeneksi vuodeksi! Anteeksi mustepilkut!

»Otan kirjeen mukaani ja panen sen postiin, kun menen hotelliin», sanoi Wendenburg, kun Käthe oli kirjoittanut.

»Hyvä!» sanoi hän ojentaen kirjeen langolleen.

Tämä katsoi häntä hymyillen ja kääntyi sitten muihin.

»Käthe on sentään loistopainos», sanoi hän sukulaisylpeydellä. »Hän voi saada aikaan mitä ihmeellisimpiä asioita. Kunpa tietäisin, miten olet tässä menetellyt?»

»Se ei koske ketään», sanoi Käthe virnistellen.

»Mutta aate! Miten keksit sellaista?»

»Hankkimalla sivistystä, Hans-lanko. Tiedehän luo uusia aatteita», arveli Käthe ylpeästi. »Kun olen ottanut esikuvakseni Zarathustran viisauksineen, että toisen heikkouksista on hyödyttävä, niin voitte odottaa minulta kuolemattomia urotöitä.»

»No sepä kuuluu komealta», vastasi Wendenburg. »Mutta joka tapauksessa olet kehittynyt taituriksi, kun on kysymyksessä taistelu lohikäärmeitä ja muita petoja vastaan. Sellaisella taistelutantereella on Käthe aina voittanut — vai ettekö ole samaa mieltä, rakas miss?»

»Yes», sanoi miss Knickerbocker, vaikka hän ei luonnollisesti ollut kuunnellut, vaan ollut kokonaan omiin unelmiinsa vaipuneena.

Ja niin suljemme Käthen, voitokkaan Pallaksen tavoin laakerilla seppelöitynä, kaikkien suosioon.