Anni lepäsi sohvalla, isoon villahuiviin kääriytyneenä, aika ajoin vaipuen unen horrokseen. Iltapäivällä hän yritti nousta ja lähteä tunnilleen, mutta tunsi vielä raukeutta ja vilunväristyksiä.

Kello kolmen aikaan saapui opistolle hevosella Yösalon renkipoika tuomaan sanan, että Aaretti Yösalon tauti oli pahentunut ja että hänessä oli vuoroin vilunväristyksiä ja kuumetta. Veikko Yösalo katsoi tarpeelliseksi lähettää pojan noutamaan lääkäriä. Johtajalta hän pyysi itselleen loman loppupäiväksi lähteäkseen sairaan setänsä luo. Johtaja antoi hänelle lääkkeitä kotiapteekista siltä varalta, ettei tohtori ollut tavattavissa. Tohtorin oli muuten hankala lähteä pitkähkölle matkalle — huomautti johtaja — hän kun saman päivän illaksi odotti syntymäpäivävieraita. Veikko päätti heti hiihtäen rientää Yösaloon. Turo Ilves juoksi hänen jälkeensä ulos pihalle ja sanoi:

— Älä nyt pidä niin kauheata kiirettä, eihän tässä sentään ole hengenhätää.

— No ei liioin ole aikaakaan hukattavissa, sanoi Veikko, joka mieluummin olisi välttänyt keskustelua hänelle vastenmielisen opistotoverin kanssa.

— Näetkös, Turo jatkoi, kun nyt kerta ollaan näin kahden kesken ja hiukan voi muiden kuulematta jutella, niin tahtoisin lapsuudentuttavana ja toverina huomauttaa sinulle, että kyllä sinun olisi aika hankkia Yösaloon emännöitsijä. Ja Kerttu sisko, jolla tätä nykyä on vähänlaisesti työtä, olisi halukas siihen rupeamaan. Onhan hän sellaiseen kuin luotu, on ollut kaupungissa ja oppinut siellä herrastapoja. Sinä olet varakas mies ja voit järjestää talosi vähän hienompaan kuntoon.

— Onhan siellä Helena sisko...

— Tuo tyttölapsi. Sehän on niin hiljainen ja ujo, ettei saa sanaakaan suustaan.

— Eipä se niin paljon turhia puhu kuin moni muu, mutta tekee hyödyllistä työtä sitä enemmän.

Turo ei näyttänyt, että loukkautui pistosanoista, vaan jatkoi:

— Ja voihan näin kaverien kesken vähän laskea leikkiä. Miksi et voisi ottaa Kerttua emännäksikin. Sellainen mies kuin sinä, käynyt Amerikassa ja parhaassa iässä. Johan ihmiset sitä kummeksuvat, kun yhä vain elät poikamiehenä. Ja mikä Kerttua oikeastaan vaivaa, soma tyttö, kaunis vartalo ja kätevä, ja leikkitoverisi lapsuuden ajoilta...

— Taidatpa kulkea oman sisaresi puhemiehenä. Minä puolestani hoidan ja päätän tällaiset asiat ilman puhemiestä.

Turo Ilveksen sappi kuohahti, niin että hän unhoitti viekkaan varovaisuuden:

— Kyllä sen jo moni tietää, mitä tuumia sinulla on. Mutta älä luule, että Kivisalon herra antaa sinulle tytärtään vaimoksi. Sellainen ylpeä "aristoraatti", tahtoo vävykseen vähintään paroonin, kreivin tai järkiään ruhtinaan. Mutta etpä taida eukoksi valittaakaan. Kelpaahan se heilaksikin hieno mamselli, sillä ei sitä lapsikaan usko, että tyydyt sille vaan rallattamaan lemmenlauluja kuin "rupatuuri". Jo sinulle pitkin pitäjää nauretaan, miesparka...

— Sen naurun minä kestän, enkä kaipaa sinun kaltaisesi miehen sääliä.

Näin sanottuaan Veikko Yösalo läksi hiihtomatkalleen, painuen alas jäälle.

Illalla Helokosken kansanopiston opettajat, Anni Lehtovaaraa lukuun ottamatta, joka vielä oli väsynyt, läksivät johtokunnan jäsenen, tohtori Ylimaan, syntymäpäiville.

Turo Ilves ja Hellin Pusa olivat koko iltapäivän olleet toiminnassa, saadakseen toverikunnan ylimääräisesti koolle. He olivat sitä paitsi harjoittaneet kiihoitusta toveriensa keskuudessa.

Puheenjohtajan, Veikko Yösalon, ollessa estynyt, puhetta johti varapuheenjohtaja Riikka Varras.

Ovela Turo tahtoi ainakin alussa pysytellä piilossa. Senpä vuoksi Hellin Pusa "alusti" kysymyksen:

— Jo kauan on huomattu, että opettajamme, maisteri Anni Lehtovaara, on osoittanut puolueellisuutta suosimalla erityisesti muutamia oppilaita.

— Kutka nämä ovat? kysyi Eero Paljakka.

— No, jos nimiä tahdotaan kuulla, niin on se etupäässä Veikko Yösalo.

— Millä tavalla neiti Lehtovaara on häntä erityisesti suosinut muiden kustannuksella? kysyi Aune Riutta.

— Pitäähän se sitä vallan lellipoikanaan, kantaa sille kirjoja ja syöttää ruokaa ja juottaa sajua.

— Onpahan usein syöttänyt ja juottanut meitä muitakin, oikaisi Aapo Kokko. — Ja jos Yösalo on siellä käynyt ehkä vähän useammin kuin muut, niin johtuu se siitä, että hän on muita tiedonhaluisempi.

— Niin, sanoi Eero Paljakka. Veikko Yösalolla on harvinainen harrastus ja hän on opiston etevin oppilas; kukaan ei vedä vertoja hänelle.

— On tässä nyt muillakin harrastusta, vaikka ei niin lellitellä, vastusti Hellin Pusa.

— No, ja mikä on tarkoitus näillä Hellin Pusan huomautuksilla? kysyi puheenjohtaja.

— Eipä minulla omasta puolestani ole mitään erikoista tarkoitusta, mutta minun mielipiteeni on se, että meidän on jollakin tavalla saatettava tyytymättömyytemme opettaja Lehtovaaran tietoon.

— Tyytymättömyytemme? sanoi Eero Paljakka. Mistä Hellin Pusa tietää, että muut ovat tyytymättömiä?

— On sitä kuultu useammalta. Turo Ilves ehätti apuun:

— Asia ei oikeastaan minua liikuta. Mutta ajatukseni on se, että tässä kyllä on vakavammat seikat kysymyksessä kuin kirjojen antaminen, syöttäminen ja juottaminen. Näyttää hyvin luultavalta, että neiti Lehtovaaran ja Veikko Yösalon välillä on olemassa hyvinkin hellä suhde.

— Tämä on hyvän opettajamme parjaamista! huudahti Aapo Kokko.

— Ajatelkaa vaan, huomautti Turo, koko pitäjä tietää, että neiti Lehtovaara viime kesänä parisen viikkoa asusti Yösalon Korpisaaressa, missä Veikko tuhka tiheään kävi karjatarhassaan.

— Täytyyhän karjaakin käydä katsomassa, ilkkui Eero Paljakka.

Turo jatkoi:

— Yhdessä he purjehtivat. Helorinteessä Veikko kävi viime kesänä kuin kotonaan, korjasi teitä, rakensi laitureita.

— Tiet ja laiturit ovat tiemmä talossa tarpeellisia. Sinä Turo olet liian laiska sellaisiin töihin, selitti Eero Paljakka.

— Kitas kiinni! ärjäsi Turo. — Ei minua pyydettykään.

— Tämä kaikki ei todista mitään, sanoi Eero Paljakka. Ja jos neiti Veikosta hiukan tykkääkin, niin onkos tuo maailman ihme? Ihminen se on herrasneitikin. Ei se ole mikään jääkalikka. Itse olet kertonut, että sinulla tukkireissuillasi oli heiloja yksi joka sormea kohti.

— Tästä ei saa syntyä riitaa ja rähinää, muuten hajoitan kokouksen, uhkasi puheenjohtaja.

— Hajoita vaan minun puolestani. Mutta huomautan vielä yhdestä asiasta, tohisi Turo. Eilen, kun sisareni Kerttu kävi neiti Lehtovaaran luona asialla, yllätti hän hänet ja Yösalon vieretysten pöydän ääressä kuhertelemassa. Myöhemmin illalla näimme, kuinka he samassa reessä istuen läksivät ajelemaan, ja sillä reissulla neiti viipyi koko yön. Näitte itse, kuinka kalpea hän oli aamulla käydessään johtajan puheilla, eikä hän yöllisen retkensä jälkeen ole jaksanut käydä opettamassa koko päivänä. Veikko oli tänä aamuna nolon näköinen, tuntuu siltä, kuin hän ei enää oikein kehtaisi näyttää naamaansa...

— Nyt huomaan tarkoituksesi, selitti Eero Paljakka. Sisaresi Kerttu on mustasukkainen ja kateellinen, siinä koko juttu.

Turo kiivastui ja huusi:

— Tämä on kunnianloukkaus.

Ja hän karkasi ojennetuin nyrkein Eeroa vastaan. Aapo Kokko ja muutamat muut tulivat väliin ja saivat ahdistajan väistymään.

Hellin Pusa pyysi puheenvuoroa:

— Tosin ei ole suoranaisia todistuksia. Mutta kun puhuin isäni kanssa, joka niin kuin tiedätte on johtokunnan puheenjohtaja, hän oli sitä mieltä, että neiti Lehtovaara on menetellyt hyvin sopimattomasti ja arvoaan alentavasti, hän, jonka päinvastoin pitäisi olla esikuvana ja esimerkkinä oppilailleen.

— Sinä saarnaat lakia kuin vanhanajan pappi, ilkahti Eero.

Hellin Pusa ei ollut tätä kuulevinaan, vaan jatkoi:

— Minun mielipiteeni on, että meidän on jollakin tavoin kaiken tämän johdosta toimeenpantava neiti Lehtovaaralle mielenosoitus.

— Se olisi naurettavaa. Emme me saa ruveta opettajamme tuomariksi, virkkoi Aapo Kokko.

— Ei mielenosoitus häntä tapa, sanoi Turo Ilves, jäämme hänen ensi tunniltaan pois, siinä kaikki.

Hellin Pusa kannatti ehdotusta. Syntyi äänestys. Parikymmentä oppilasta äänesti ehdotetun mielenosoituksen puolesta, muut, valtavana enemmistönä, sitä vastaan.

Kokouksen lopulla todettiin, ettei se ollut laillinen, kun toverikunnan puheenjohtaja Veikko Yösalo ei ollut saanut tietoa siitä.

Huomautettiin tämän johdosta, että hän kuitenkin olisi ollut esteellinen.

Lisäksi mainitsi joku, ettei Antti Kasurille ollut ilmoitettu kokouksesta. Tämä oli Turon puolelta tahallista, hän kun oli ottanut toimekseen saada toverikunnan kokoon. Laiminlyöntinsä hän kyllä jätti mainitsematta, mutta puolusti poikkeamista säännöistä:

— Eihän tämä olekaan mikään vakinainen kokous, ylimääräinen neuvottelu vain.